Vinkkejä sote-alasta kiinnostuneille ohjelmistokehittäjille!

Ohjel­mis­to­ke­hi­tys vaa­tii usein ohjel­mis­toa­lan asian­tun­ti­joil­ta tutus­tu­mis­ta toi­mia­laan, jon­ne ohjel­mis­toa ollaan raken­ta­mas­sa. Sosi­aa­li- ja ter­vey­sa­lan (sote) koh­dal­la tämä pitää enem­män kuin paik­kan­sa ja usein toi­mia­la voi läh­tö­koh­tai­ses­ti olla mel­ko vie­ras. Sote-alan tut­kin­toa sen­tään ei tar­vit­se alkaa suo­rit­ta­maan, vaan apua voi saa­da vaik­ka­pa Sata­kun­ta Digi­Health ‑eko­sys­tee­min toi­mi­joil­ta. Täs­sä artik­ke­lis­sa on koos­tet­tu­na muu­ta­mia vink­ke­jä, joi­ta hank­keen kokei­luis­sa on tun­nis­tet­tu hyö­dyl­li­sik­si!

Suju­vaa yhteis­työ­tä toi­mia­la­ra­jat ylit­täen

Sata­kun­ta Digi­Health ‑hank­kees­sa on kehi­tet­ty ja pilo­toi­tu monen­lai­sia ohjel­mis­to­ja eri koh­de­ryh­mien kans­sa. Koh­de­ryh­mi­nä on ollut mm. nuo­ria, ikäih­mi­siä, sote-alan ammat­ti­lai­sia, työi­käi­siä, lii­kun­ta­ra­joit­tei­sia ja kehi­tys­vam­mai­sia. Ohjel­mis­to­ja on teh­ty myös monen­lai­sil­le alus­toil­le. Eri­tyi­ses­ti hank­kees­sa on kes­ki­tyt­ty sosi­aa­li­siin robot­tei­hin, vir­tu­aa­li­to­del­li­suu­teen ja eri­lai­siin mobii­li­so­vel­luk­siin. Vaik­ka koh­de­ryh­mät ja käy­te­tyt lait­teet ovat hyvin eri­lai­sia, on hank­keen aika­na tun­nis­tet­tu hyviä käy­tän­tei­tä, jot­ka päte­vät kaik­kiin edel­lä mai­nit­tui­hin!

Oppi 1  — tun­ne asiak­kaan tar­peet ja saa ne esil­le

Hank­kees­sa on ollut kes­keis­tä antaa eri­lai­sil­le asiak­kail­le mah­dol­li­suus kokeil­la. Kokei­lui­hin ei suin­kaan tar­vi­ta val­mii­ta rat­kai­su­ja, vaan jos­kus on jopa eduk­si, mikä­li pro­to­tyyp­pi on sel­väs­ti kes­ke­ne­räi­nen, ehkä toi­sel­le koh­de­ryh­mäl­le suun­ni­tel­tu tai pelk­kä hah­mo­tel­ma pape­ril­la. Kokei­luis­sa tek­no­lo­gia on kui­ten­kin visua­li­soi­tu niin, että sen avul­la saa­daan ahaa-elä­myk­siä tek­no­lo­gian mah­dol­li­suuk­sis­ta. Näin uskal­le­taan antaa vink­ke­jä, ideoi­ta ja moni­puo­lis­ta palau­tet­ta tek­no­lo­gia­ke­hi­tyk­sen tuek­si. Kokei­luis­sa saa­daan myös pal­jon palau­tet­ta pel­käs­tään kat­so­mal­la. Hank­kees­sa sosi­aa­li­sia robot­te­ja ja niil­le raken­net­tu­ja ohjel­mis­to­ja on saa­nut kokeil­la esi­mer­kik­si sote-alan ammat­ti­lai­set, Autis­mi­sää­tiön asiak­kaat ja ikäih­mi­set eri pal­ve­lu­ko­deis­sa. Tähän ryh­mään kuu­luu jo pal­jon hen­ki­löi­tä, joil­ta palau­te saa­daan suo­raan tilan­teen aika­na, ilman sano­ja. Lisäk­si lähes kenel­le tahan­sa on vai­ke­aa kuva­ta tar­pei­taan tyh­jäl­le pape­ril­le. Kokei­luis­sa ei kui­ten­kaan ole tyh­jää pape­ria, vaan tar­peet sel­viä­vät yhdes­sä aihee­seen ja ongel­ma­kent­tään sekä rat­kai­su­mah­dol­li­suuk­siin tutus­tu­mal­la! Luon­nol­li­ses­ti kehi­tys­työ on ite­ra­tii­vis­ta ja asiak­kai­den mukaan otta­mi­nen on syy­tä teh­dä jo hyvin var­hai­ses­sa vai­hees­sa. Muis­tu­tuk­se­na kui­ten­kin, että pro­jek­tien rajaa­mi­nen on tär­ke­ää, pien­tä kor­jat­ta­vaa kun löy­tyy loput­to­miin.

Lisäk­si on hyvä tode­ta, että on todel­la ”okei”, että myös tek­no­lo­giay­ri­tyk­set tar­vit­se­vat apua! Sata­kun­ta Digi­Health ‑han­ke on kon­sul­toi­nut monen alan toi­mi­joi­ta liit­tyen tun­nis­tus­tek­no­lo­goi­hin, val­mis­tus­me­ne­tel­miin, raja­pin­toi­hin, eri­lai­siin lait­tei­siin ja eri­tyi­ses­ti sotea­laan liit­tyen. On olen­nais­ta ymmär­tää, että hyvin­voin­ti- ja ter­veys­tek­no­lo­gian kehit­tä­mi­seen tar­vi­taan monen alan osaa­mis­ta eikä kenen­kään voi edes olet­taa tie­tä­vän koko toi­min­ta­ken­täs­tä!

Oppi 2 – Modu­laa­ri­suus

Kun suun­ni­tel­laan tek­no­lo­gi­aa eri­tyis­tar­pei­sil­le asiak­kail­le, on tyy­pil­li­nen vir­he suun­ni­tel­la tuo­te kai­kil­le mah­dol­li­sil­le käyt­tä­jil­le sovel­tu­vak­si. Usein lii­an monen asia­kas­ryh­män miel­lyt­tä­mi­nen samal­la tuot­teel­la joh­taa tur­han moni­mut­kai­seen lop­pu­tu­lok­seen, joka kaik­ki­ne eri­tyis­va­lik­koi­neen ja tuki­toi­min­toi­neen ei enää ole käy­tet­tä­vä yhden­kään asia­kas­ryh­män näkö­kul­mas­ta. Sote-alal­le on myös tyy­pil­lis­tä, että käyt­tä­jä­ryh­miä on usei­ta (esim. sote-ammat­ti­lai­nen ja hänen asiak­kaan­sa, pal­ve­lun mak­sa­ja, omai­nen jne.). Sata­kun­ta Digi­Health ‑hank­kees­sa on kehi­tet­ty pro­to­tyyp­pe­jä esi­mer­kik­si nuo­ril­le koro­nan­ai­kai­sen tur­va­vä­lin muis­tut­te­luun, työi­käis­ten arki­lii­kun­nan mit­taa­mi­seen, kun­tou­tuk­sen moti­voin­ti­kei­nok­si ja elä­myk­sien tuot­ta­mi­sek­si. Vaik­ka nopeas­ti poh­dit­tu­na voi­si aja­tel­la, että näil­lä sovel­luk­sil­la ei ole kovin­kaan pal­jon yhty­mä­pin­taa toi­siin­sa, on totuus toi­nen. Erit­täin moni sovel­lus on pie­nin modi­fioin­nein sovel­let­ta­vis­sa toi­sel­le koh­de­ryh­mäl­le. Esi­mer­kik­si arki­lii­kun­nan mit­taa­mi­nen on erit­täin tär­ke­ää kenel­le tahan­sa, mikä­li se moti­voi liik­ku­maan. Ikäih­mi­sil­le suun­ni­tel­les­sa pitää kui­ten­kin muis­taa käyt­tö­liit­ty­mä­suun­nit­te­lus­sa ottaa huo­mioon eri asioi­ta kuin työi­käis­ten, saa­ti lii­kun­ta­ra­joit­teis­ten koh­dal­la. Lisäk­si on muis­tet­ta­va, että lähes kaik­ki koh­de­ryh­mät kuten vaik­ka­pa kehi­tys­vam­mai­set, työi­käi­set ja ikäih­mi­set ovat jo sel­lai­si­naan erit­täin hete­ro­gee­ni­siä käyt­tä­jä­ryh­miä. Näin ollen ohjel­mis­to­ke­hi­tyk­ses­sä on olen­nais­ta miet­tiä, mikä osuus tuot­tees­ta on kai­kil­le sovel­tu­vaa ja mikä vaa­tii modi­fioin­tia. Yhden kai­kil­le sovel­tu­van tuot­teen sijaan, voi­si tuo­te­per­he koos­tua perus­tuot­tees­ta + eri koh­de­ryh­mil­le modi­fioi­ta­vis­ta osuuk­sis­ta. Näi­tä osuuk­sia voi­vat olla eri­lai­set tuki­toi­min­not, eri­lai­set käyt­tö­liit­ty­mät tai ainoas­taan pal­ve­lu, jon­ka osa­na tuo­tet­ta käy­te­tään. Yhte­nä esi­merk­ki­nä mai­nit­ta­koon, että ammat­ti­lai­sil­la voi­si olla moni­mut­kai­sem­mat ase­tus­ten­te­ko-oikeu­det ja asiak­kaal­la vain pel­kis­tet­ty näky­mä tuki­toi­min­toi­neen.

Oppi 3 – Kova­koo­dauk­ses­ta sisäl­lön­tuo­ton mah­dol­lis­ta­jak­si

Sata­kun­ta Digi­Health ‑hank­kees­sa kehi­tet­tiin pal­jon sisäl­töä vir­tu­aa­li­la­seil­le, kos­ka moni sote-alan toi­mi­ja on havain­nut tek­no­lo­gian val­ta­van poten­ti­aa­lin. Ongel­ma­na on, että tek­no­lo­gi­aa halu­taan sovel­taa niin monel­la tapaa, että jokai­sen tar­pei­siin oli mah­do­ton­ta kehit­tää täs­mä­rat­kai­sua. Perin­tei­sel­lä peli­moot­to­ril­la luo­ta­va sisäl­tö oli­si voi­tu tuot­taa hyvin modu­laa­ri­sek­si ja muo­kat­ta­vak­si, mut­ta jo pel­käs­tään asia­kas­tar­pei­den moni­muo­toi­suu­den ja hete­ro­gee­nis­ten asia­kas­ryh­mien vuok­si ei kehit­tä­mi­nen oli­si ollut toteu­tet­ta­vis­sa hank­keen puit­teis­sa. Täs­tä syys­tä hank­kees­sa kes­ki­tyt­tiin myös luo­maan rat­kai­su­ja, jois­sa tek­no­lo­gian kehit­tä­jän roo­li­na oli luo­da tai löy­tää työ­ka­lu­ja, joil­la sote-alan ammat­ti­lai­nen voi­si teh­dä sisäl­tö­jä. Yksi hank­kees­sa käy­tet­ty tapa oli vir­tu­aa­li­la­seil­la kat­sel­ta­vien 360-videoi­den kuvaa­mi­nen ja rikas­ta­mi­nen Thinglink ‑sovel­luk­sel­la. Vir­tu­aa­li­la­seil­la kat­sel­ta­vaa video­ta kuvat­tiin eri­lai­siin tar­pei­siin, kuten ikäih­mis­ten muis­te­lun ja elä­mys­ten tuo­tan­toon, aikuis­ten toi­min­na­noh­jauk­sen tuek­si sekä nuor­ten mie­li­ku­va­har­joit­te­lun avuk­si. Sisäl­töi­hin lisät­tiin asia­kas­tar­pei­den mukais­ta inte­rak­tii­vis­ta sisäl­töä, kuten ohjeis­tus­ta. Näin monen eri­lai­sen käyt­tä­jän tar­pei­siin vas­taa­van perin­tei­sen VR-sovel­luk­sen raken­ta­mi­nen oli­si ollut täy­sin mah­do­ton­ta hank­keen resurs­seil­la. Nyt kui­ten­kin sote-alan ammat­ti­lai­set pys­tyi­vät itse luo­maan sisäl­töä ja samal­la var­mis­tui, että se vas­taa koh­de­ryh­män tar­pee­seen.

Vas­taa­vaa sisäl­lön­tuo­tan­non työ­ka­lua toi­vot­tiin sosi­aa­lis­ten robot­tien koh­dal­la. Ken­täl­le kai­vat­tiin drag-and ‑drop ‑tyyp­pi­siä sovel­lus­ten raken­nusym­pä­ris­tö­jä, jol­loin koh­de­ryh­män kans­sa työs­ken­te­le­vät sote-ammat­ti­lai­set sai­si­vat tuot­taa itse sisäl­töä tar­pei­siin­sa ilman, että se aina vaa­tii kol­man­nen osa­puo­len teke­mää ohjel­mis­to­ke­hi­tys­tä.

Täs­mäl­leen samaan tör­mät­tiin myös toi­min­na­noh­jauk­sen tuek­si ideoi­dus­sa NFC-tek­no­lo­gi­aa hyö­dyn­tä­väs­sä sovel­luk­ses­sa, jos­sa mobii­li­lai­te lukee NFC-tun­nis­teen sisäl­lön ääneen. Se, mitä tun­nis­teen ”takaa” löy­ty­vä sisäl­tö on, tuli­si olla hel­pos­ti muo­kat­ta­vis­sa ilman koo­da­ria. Oli­pa kysees­sä robo­tit, vir­tu­aa­li­la­sit tai mobii­li­so­vel­luk­set, haluai­sim­me kan­nus­taa ohjel­mis­ton­ke­hit­tä­jiä raken­ta­maan ympä­ris­tö­jä, joi­den käyt­tö ei vaa­di ohjel­moin­nin osaa­mis­ta, mut­ta jot­ka mah­dol­lis­ta­vat sovel­luk­sen sisäl­lön muok­kaa­mis­ta ja luo­mis­ta!

Yhteen­ve­to­na sanot­ta­koon, että monia­lai­nen yhteis­työ on avain onnis­tu­mi­seen, apua saa Sata­kun­ta Digi­Health ‑eko­sys­tee­mi­nen toi­mi­joil­ta. Nämä opit annam­me ilol­la jakoon ja toi­vom­me jat­kos­sa­kin run­saas­ti yhtey­den­ot­to­ja monia­lais­ten kehit­tä­mis­pro­jek­tien mah­dol­lis­ta­mi­sek­si!

Sari Meri­lam­pi, Sata­kun­nan ammat­ti­kor­kea­kou­lu