Ohjelmistokehitys vaatii usein ohjelmistoalan asiantuntijoilta tutustumista toimialaan, jonne ohjelmistoa ollaan rakentamassa. Sosiaali- ja terveysalan (sote) kohdalla tämä pitää enemmän kuin paikkansa ja usein toimiala voi lähtökohtaisesti olla melko vieras. Sote-alan tutkintoa sentään ei tarvitse alkaa suorittamaan, vaan apua voi saada vaikkapa Satakunta DigiHealth ‑ekosysteemin toimijoilta. Tässä artikkelissa on koostettuna muutamia vinkkejä, joita hankkeen kokeiluissa on tunnistettu hyödyllisiksi!
Sujuvaa yhteistyötä toimialarajat ylittäen
Satakunta DigiHealth ‑hankkeessa on kehitetty ja pilotoitu monenlaisia ohjelmistoja eri kohderyhmien kanssa. Kohderyhminä on ollut mm. nuoria, ikäihmisiä, sote-alan ammattilaisia, työikäisiä, liikuntarajoitteisia ja kehitysvammaisia. Ohjelmistoja on tehty myös monenlaisille alustoille. Erityisesti hankkeessa on keskitytty sosiaalisiin robotteihin, virtuaalitodellisuuteen ja erilaisiin mobiilisovelluksiin. Vaikka kohderyhmät ja käytetyt laitteet ovat hyvin erilaisia, on hankkeen aikana tunnistettu hyviä käytänteitä, jotka pätevät kaikkiin edellä mainittuihin!
Oppi 1 — tunne asiakkaan tarpeet ja saa ne esille
Hankkeessa on ollut keskeistä antaa erilaisille asiakkaille mahdollisuus kokeilla. Kokeiluihin ei suinkaan tarvita valmiita ratkaisuja, vaan joskus on jopa eduksi, mikäli prototyyppi on selvästi keskeneräinen, ehkä toiselle kohderyhmälle suunniteltu tai pelkkä hahmotelma paperilla. Kokeiluissa teknologia on kuitenkin visualisoitu niin, että sen avulla saadaan ahaa-elämyksiä teknologian mahdollisuuksista. Näin uskalletaan antaa vinkkejä, ideoita ja monipuolista palautetta teknologiakehityksen tueksi. Kokeiluissa saadaan myös paljon palautetta pelkästään katsomalla. Hankkeessa sosiaalisia robotteja ja niille rakennettuja ohjelmistoja on saanut kokeilla esimerkiksi sote-alan ammattilaiset, Autismisäätiön asiakkaat ja ikäihmiset eri palvelukodeissa. Tähän ryhmään kuuluu jo paljon henkilöitä, joilta palaute saadaan suoraan tilanteen aikana, ilman sanoja. Lisäksi lähes kenelle tahansa on vaikeaa kuvata tarpeitaan tyhjälle paperille. Kokeiluissa ei kuitenkaan ole tyhjää paperia, vaan tarpeet selviävät yhdessä aiheeseen ja ongelmakenttään sekä ratkaisumahdollisuuksiin tutustumalla! Luonnollisesti kehitystyö on iteratiivista ja asiakkaiden mukaan ottaminen on syytä tehdä jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Muistutuksena kuitenkin, että projektien rajaaminen on tärkeää, pientä korjattavaa kun löytyy loputtomiin.
Lisäksi on hyvä todeta, että on todella ”okei”, että myös teknologiayritykset tarvitsevat apua! Satakunta DigiHealth ‑hanke on konsultoinut monen alan toimijoita liittyen tunnistusteknologoihin, valmistusmenetelmiin, rajapintoihin, erilaisiin laitteisiin ja erityisesti sotealaan liittyen. On olennaista ymmärtää, että hyvinvointi- ja terveysteknologian kehittämiseen tarvitaan monen alan osaamista eikä kenenkään voi edes olettaa tietävän koko toimintakentästä!
Oppi 2 – Modulaarisuus
Kun suunnitellaan teknologiaa erityistarpeisille asiakkaille, on tyypillinen virhe suunnitella tuote kaikille mahdollisille käyttäjille soveltuvaksi. Usein liian monen asiakasryhmän miellyttäminen samalla tuotteella johtaa turhan monimutkaiseen lopputulokseen, joka kaikkine erityisvalikkoineen ja tukitoimintoineen ei enää ole käytettävä yhdenkään asiakasryhmän näkökulmasta. Sote-alalle on myös tyypillistä, että käyttäjäryhmiä on useita (esim. sote-ammattilainen ja hänen asiakkaansa, palvelun maksaja, omainen jne.). Satakunta DigiHealth ‑hankkeessa on kehitetty prototyyppejä esimerkiksi nuorille koronanaikaisen turvavälin muistutteluun, työikäisten arkiliikunnan mittaamiseen, kuntoutuksen motivointikeinoksi ja elämyksien tuottamiseksi. Vaikka nopeasti pohdittuna voisi ajatella, että näillä sovelluksilla ei ole kovinkaan paljon yhtymäpintaa toisiinsa, on totuus toinen. Erittäin moni sovellus on pienin modifioinnein sovellettavissa toiselle kohderyhmälle. Esimerkiksi arkiliikunnan mittaaminen on erittäin tärkeää kenelle tahansa, mikäli se motivoi liikkumaan. Ikäihmisille suunnitellessa pitää kuitenkin muistaa käyttöliittymäsuunnittelussa ottaa huomioon eri asioita kuin työikäisten, saati liikuntarajoitteisten kohdalla. Lisäksi on muistettava, että lähes kaikki kohderyhmät kuten vaikkapa kehitysvammaiset, työikäiset ja ikäihmiset ovat jo sellaisinaan erittäin heterogeenisiä käyttäjäryhmiä. Näin ollen ohjelmistokehityksessä on olennaista miettiä, mikä osuus tuotteesta on kaikille soveltuvaa ja mikä vaatii modifiointia. Yhden kaikille soveltuvan tuotteen sijaan, voisi tuoteperhe koostua perustuotteesta + eri kohderyhmille modifioitavista osuuksista. Näitä osuuksia voivat olla erilaiset tukitoiminnot, erilaiset käyttöliittymät tai ainoastaan palvelu, jonka osana tuotetta käytetään. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että ammattilaisilla voisi olla monimutkaisemmat asetustenteko-oikeudet ja asiakkaalla vain pelkistetty näkymä tukitoimintoineen.
Oppi 3 – Kovakoodauksesta sisällöntuoton mahdollistajaksi
Satakunta DigiHealth ‑hankkeessa kehitettiin paljon sisältöä virtuaalilaseille, koska moni sote-alan toimija on havainnut teknologian valtavan potentiaalin. Ongelmana on, että teknologiaa halutaan soveltaa niin monella tapaa, että jokaisen tarpeisiin oli mahdotonta kehittää täsmäratkaisua. Perinteisellä pelimoottorilla luotava sisältö olisi voitu tuottaa hyvin modulaariseksi ja muokattavaksi, mutta jo pelkästään asiakastarpeiden monimuotoisuuden ja heterogeenisten asiakasryhmien vuoksi ei kehittäminen olisi ollut toteutettavissa hankkeen puitteissa. Tästä syystä hankkeessa keskityttiin myös luomaan ratkaisuja, joissa teknologian kehittäjän roolina oli luoda tai löytää työkaluja, joilla sote-alan ammattilainen voisi tehdä sisältöjä. Yksi hankkeessa käytetty tapa oli virtuaalilaseilla katseltavien 360-videoiden kuvaaminen ja rikastaminen Thinglink ‑sovelluksella. Virtuaalilaseilla katseltavaa videota kuvattiin erilaisiin tarpeisiin, kuten ikäihmisten muistelun ja elämysten tuotantoon, aikuisten toiminnanohjauksen tueksi sekä nuorten mielikuvaharjoittelun avuksi. Sisältöihin lisättiin asiakastarpeiden mukaista interaktiivista sisältöä, kuten ohjeistusta. Näin monen erilaisen käyttäjän tarpeisiin vastaavan perinteisen VR-sovelluksen rakentaminen olisi ollut täysin mahdotonta hankkeen resursseilla. Nyt kuitenkin sote-alan ammattilaiset pystyivät itse luomaan sisältöä ja samalla varmistui, että se vastaa kohderyhmän tarpeeseen.
Vastaavaa sisällöntuotannon työkalua toivottiin sosiaalisten robottien kohdalla. Kentälle kaivattiin drag-and ‑drop ‑tyyppisiä sovellusten rakennusympäristöjä, jolloin kohderyhmän kanssa työskentelevät sote-ammattilaiset saisivat tuottaa itse sisältöä tarpeisiinsa ilman, että se aina vaatii kolmannen osapuolen tekemää ohjelmistokehitystä.
Täsmälleen samaan törmättiin myös toiminnanohjauksen tueksi ideoidussa NFC-teknologiaa hyödyntävässä sovelluksessa, jossa mobiililaite lukee NFC-tunnisteen sisällön ääneen. Se, mitä tunnisteen ”takaa” löytyvä sisältö on, tulisi olla helposti muokattavissa ilman koodaria. Olipa kyseessä robotit, virtuaalilasit tai mobiilisovellukset, haluaisimme kannustaa ohjelmistonkehittäjiä rakentamaan ympäristöjä, joiden käyttö ei vaadi ohjelmoinnin osaamista, mutta jotka mahdollistavat sovelluksen sisällön muokkaamista ja luomista!
Yhteenvetona sanottakoon, että monialainen yhteistyö on avain onnistumiseen, apua saa Satakunta DigiHealth ‑ekosysteeminen toimijoilta. Nämä opit annamme ilolla jakoon ja toivomme jatkossakin runsaasti yhteydenottoja monialaisten kehittämisprojektien mahdollistamiseksi!
Sari Merilampi, Satakunnan ammattikorkeakoulu